content top
Trooppiset sademetsät – Osa 1

Trooppiset sademetsät – Osa 1

Sademetsät ovat aina vihreitä metsiä, joiden ominaisena piirteenä esille nousee niihin laskeutuva korkean sateen määrä. Tyypillisesti trooppiseen sademetsään sataa vuosittain 250 – 450 senttimetriä vettä, tosin lukema vaihtelee jonkin verran alueen mukaan. Sademetsät ovat käsittämättömän suuria kokonaisuuksia, esimerkiksi Amazon Etelä-Amerikasta on pinta-alaltaan niin laaja, että jos se julistettaisiin valtioksi, se olisi maailman yhdeksänneksi laajin. Trooppiset sademetsät kattavat vain noin 6% maapallon pinta-alasta, mutta 40% – 75% planeettamme elimistöstä on lähtöisin niistä. Viimeisten arvioiden mukaan puolet maapallon nykyisistä eläinlajeista, ja kaksi kolmasosaa kukkivista kasveista on lähtöisin sademetsistä, ja metsissä saattaa edelleen olla miljoonia löytymättömiä kasvilajeja. Yhden hehtaarin alueella sademetsässä asuu usein 42,000 hyönteislajia, 313 puulajia,  ja 1,500 kasvilajia.

Trooppisen sademetsän kerrokset

Sademetsien rakenne perustuu eri kasvityyppien muodostamiin kerroksiin, maantasolta aina puiden latvoihin saakka. Jokainen kerros on oma bioottinen kokonaisuutensa, jossa elävät eläimet sekä kasvit ovat sopeutunet evoluution kautta juuri sen kerroksen oloihin. Useat puulajit kasvavat huimiin korkeuksiin, ja korkeimpien puiden latvasta vesipisaralla saattaa mennä kymmenen minuuttia ennen kuin se saavuttaa metsän pohjan.

Alin kerros sademetsissä on niiden maantasolla sijaitseva kenttäkerros, jonka osia ovat maaperän lisäksi puidenjuuret sekä aluskasvillisuus. Sademetsän pohjalla on hämärää, tänne saakka päätyy vain noin 1% ylempien kerrosten saamasta auringon valosta. Maaperä on vanhaa ja köyhää, ja ravinteet huuhtoutuvat helposti pois suuren sade määrän seurauksena. Rauta- ja alumiinidioksidit värjäävät maakerroksen punaiseksi, ja kuolleita lehtiä kenttäkerroksessa hajottavat bakteerit, sienet sekä termiitit. Lahoaminen tässä kerroksessa tapahtuu pikavauhdilla, usein viikossa tai jopa muutamassa vuorokaudessa, ja kasvit  ottavat tarvitsemansa heti käyttöön, ja tästä johtuen maaperään ei jää juurikaan ylimääräisiä ravinteita. Maaperästä puuttuvista ravinteista johtuen sademetsät ovat huonoa viljelymaata. Kenttäkerroksen kasveja ovat saniaiset, muut pimeässä viihtyvät lehtikasvit, sekä lehdettömät loiskasvit ja kukkien määrä kerroksessa on vähäinen. Sademetsän taimistot kasvavat auringonmäärän vähäisestä määrästä johtuen hitaasti. Useat puulajit kasvattavat maanpäällisiä juuria, jotka leviävät laajoille alueilla ja pitävät korkeiden puiden suuria runkoja helpommin pystyssä. Pohjakerroksessa elää suuria kiipeilykyvyttömiä eläimiä kuten okapi, tapiiri sekä sarvikuono. Myös gorillat viettävät osan ajastaan sademetsien pohjakerroksissa.

Sademetsien keskikerros muodostuu nuorista ja ohutvartisista puista. Kerroksessa on hämärää, ja puut usein odottavat pitkän puun kuoleman synnyttämää aukkoa jotta ne pääsisivät kasvamaan täyteen mittaansa. Keskikerroksen puut ovat keskikooltaan 20 metrisiä, ja näiden lisäksi siellä kasvaa pensaita ja palmuja, jotka ovat kasvaneet jo täyteen mittaansa. Keskikerroksen eläimistö on laaja, ja siellä tavataan useita lepakoita, lintuja, perhosia, sammakoita ja käärmeitä. Myös leopardit viettävät aikaa keskikerroksien nuorten puiden oksilla, pohjakerroksen saaliseläimiä vaanien. Ilma tässä kerroksessa on kosteaa ja seisovaa kuin kasvihuoneessa.

Sademetsän katon muodostaa tiheälehtinen latvuskerros. Tämän kerroksen läpi alempiin kerroksiin pääsee vain noin 10% – 15% auringonvalosta. Kerros suojelee alempia alueita myös rankkasateilta ja eroosion mahdollisuudelta. Latvakerros on korkeudeltaan noin 20-40 metriä, ja sen lehdet uusiutuvat jatkuvasti ympäri vuoden. Latvuskerroksessa elää myös useita epifyyttisiä kasveja, kuten orkideoita, sammalia sekä ananaskasveja. Epifyyttiset kasvit kiinnittyvät isäntäkasvin runkoon ja oksiin vahingoittamatta niitä, ja ne saavat ravintonsa puun jätteistä, ja sitä pitkin valuvasta vedestä. Latvuskerroksessa arvellaan elävän jopa 20miljoonaa niveljalkaiseläin lajia. Kerroksessa elää myös useita lintulajeja, ja sekä apinat että kissaeläimet vierailevat siellä.

Ylin latvuskerros on tyypillinen vain trooppisille sademetsille, ja sitä ei löydy muista maailman metsätyypeistä. Pieni määrä sademetsien puulajeja saavuttaa täydessä pituudessaan jopa 70 – 80 metrin korkeuteen, ja ylin latvuskerros muodostuu näiden puiden latvoista. Tämän korkeuden saavuttavilla puilla on kyky sietää korkeita lämpötiloja, ja kovia tuulia ilman suuren lehdistön antamaa suojaa. Useat lajit, kuten keisarijalokotka, suuri lentävä kettu -lepakko, sekä kuningas colobus -apina, viettävät suurimman osan elinajastaan ylimmässä latvuskerroksessa.