content top
Suomen metsät

Suomen metsät

Suomi kuuluu pohjoiseen havumetsä vyöhykkeeseen. Tämä vyöhyke pitää sisällään noin 40% metsistä ympäri maailman. Utsjoen ja Enontekiön pohjoispuolinen alue on tundraa, joka on lähestulkoon puutonta. Suomen pinta+alasta noin 72% on metsää, ja maa on pinta+alaan nähden maailman metsäisin maa. Kokonaispinta-alaa suomen metsillä on 26.3 miljoonaa hehtaaria josta suurin osa on metsätaloudellisessa hyötykäytössä. Yli puolet Suomen metsistä on yksityisomistuksessa, valtio omistaa noin 35% ja loput on metsäteollisuuden, kuntien ja yhteisöjen omistuksessa. Suomen metsämaa jakautuu kankaisiin ja turvemaihin, eli soihin. Kankaat ovat suurin osin kasvaneet peruskalliosta rapisseen kovan mineraalimaan päälle. Ojittamattomat suot ovat vetisiä ja huonosti kasvavia. Metsät voidaan jakaa niissä kasvavien puiden perusteella kolmeen tai useampaan metsätyyppiin. Kolme yleisimmin mainittua tyyppiä ovat lehto, tuore kangasmetsä ja kuivakangasmetsä. Kaksi muuta suomesta löytyvää metsätyyppiä ovat kuivahko kangas ja lehtomainen kangas. Lehto metsässä kasvaa monipuolisesti lehtipuita. Tuoreen kangasmetsän päälaji on kuusi, ja kuivan kangasmetsän mänty. Kaikki kolme metsätyyppiä tukevat omanlaista eläin- ja kasvikuntaansa.

Suomen metsät

Lehtimetsä ja lehto

Lehtimetsä on nuori lehtipuista muodostuva metsäalue, joka usein muuttuu havumetsäksi vanhetessaan. Ne lehtimetsät jotka säilyttävät lehtipuu valtaisuuden ikääntyessään luokitellaan lehdoiksi. Päälajeina lehdoissa ovat lehtipuut, kuten koivu, leppä ja haapa. Suomen metsistä lehtoja on tällä hetkellä vain noin yksi prosentti, ja suurimmat lehto alueet keskittyvät Etelä-Suomeen. Lehtimetsien ja lehtojen valonmäärä on kesällä pienempi tiehän lehdistön johdosta, joten muu kasvusto on paljolti muodostunut varjoa sietävistä kasveista.  Lehtimetsissä asustaa runsaasti nisäkkäitä ja lintuja. Lehtimetsien pehmeät kuoret käyvät talviravintona useille eläinlajeille kuten hirvelle ja jänikselle. Muita lehtimetsistä löytyviä eläinlajeja ovat tikat, pöllöt ja useat selkärangattomat eläinlajit.

Mänty- eli kuiva kangasmetsä

Mäntymetsät ovat korkeiden puiden harva oksaisuudesta johtuen valoisia paikkoja, ja novat suomen metsämaiseman hallitsevassa asemassa. Mänty kasvaa koko suomessa Pohjois-Lappia ja  saariston ulkoluotoja lukuun ottamatta, tästä laaja ulottuneisuudesta johtuen mänty vastaa noin 65% suomen puista. Kuivan kangasmetsän maaperä on useimmiten hiekka, jonka läpi kosteus pääsee katoamaan. Mänty viihtyy kuivassa maaperässä. Pystyyn kuolleita harmaita mäntyjä kutsutaan keloiksi, ja ne ovat kaunis osa suomen metsä maisemaa. Maakasvisto mäntymetsissä on usein kanervaa ja puolukkaa. Eläinlajeista mm. kettu, poro ja hirvi viihtyvät mäntymetsissä.

Kuusi- eli tuore kangasmetsä

Suomi on havupuiden suosima maa, ja männyn jälkeen yleisin puulaji on kuusi. Kuusi kasvaa vetisemmässä maassa kuin mänty, joten kuusipitoista metsää kutsutaan tuoreeksi kangasmetsäksi. Mäntymetsät usein vanhenevat kuusimetsiksi maan käydessä kosteammaksi. Tuoreiden kangasmetsien kenttä ja pensas kerroksista löytyy enemmän pihlajaa, pajuja ruohoja ja heiniä kuin kuivin kangasmetsien. Mustikka viihtyy hyvin kuusien varjossa ja vanhemmissa metsissä on usein paljon sammalia pohjakerroksessa. Vanhat kusimetsät eivät saa paljoa auringonvaloa ympäri vuoden johtuen kuusien tuuheista oksista ja neulasista. Tämä neulaspeite myös suojelee pohjakerroksen kasveja auringon paahteelta, kuivumiselta ja hallalta. Kuusi on pihkainen, eikä hirveän suosittu ravinnon lähde selkärankaisten keskuudessa. Sen käpyjen siemeniä ja neulasia syövät kuitenkin oravat ja useat linnut. Karhut usein käyttävät hyväkseen kuusien varjossa kasvavia mustikoita.

Sekametsä

Sekametsäksi luokitetaan alue jossa valtapuun lisäksi löytyy muita puulajeja 25 prosentin edestä. Useimmiten valtapuuna on mänty ja kuusi. Yleisin sekametsien lehtipuu on hieskoivu. Eläimistö sekametsissä on laajaa koska ravinto ja pesäpaikat ovat monipuoliset. Esimerkiksi harvinainen liito-orava löytyy usein juuri sekametsistä. Suomessa sekametsiä löytyy etenkin maan lounaisosasta, sillä tämä alue kuuluu tammimetsävyöhykkeeseen. Sekametsien kasvatusta tulisi rohkaista koska ne ovat monilajisuudessaan luonnonsuojelulle tärkeitä alueita.