content top
Sademetsien alkuperäiskansat – Osa 1

Sademetsien alkuperäiskansat – Osa 1

Trooppisten sademetsien heimot ovat monelle meistä tarinoista ja kirjallisuudesta tuttuja. Amazonin metsät on nimetty niitä legendojen mukaan asuttaneiden naissotureiden mukaan, ja Afrikan lyhytkasvuiset pygmi metsästäjä-keräilijät ovat jääneet monen mieleen tarunomaisten metsästystaitojensa ansiosta.  Trooppiset sademetsät ovat tukeneet ihmisasutusta vuosituhansien ajan. Metsissä asuvat heimot ovat pääosin metsästäjä-keräilijöitä, tai pienviljelijöitä, jotka käyvät vaihtokauppaa metsästä keräämillään tuotteilla lähialueiden asukkaiden kanssa. Metsästyksen, kalastuksen, hedelmien-, marjojen- ja pähkinöiden keräämien lisäksi useat heimot pitävät yllä pienimuotoisia viljelmiä sekä kasvimaita. Usein kenttäkerroksen vähäisen ravinnevähäisyydestä johtuen ruuan hankinta on usein vaatinut kohtuuttoman suurta energianmäärän käyttöä, joten heimot ovat myös käyttäneet metsiä kausiluontoisesti.

Useat sademetsiä asuttavista heimoista on tavattu vasta viime vuosina, ja valitettavasti valtaväestön kanssa tekemisiin tuleminen usein tarkoittaa heimon alkuperäisen elämäntavan tuhoutumista. Maailman laajuisesti arvioidaan että noin 1 000 sademetsäperäistä kulttuuria on edelleen toiminnassa. Amazonin alueella pelkästään asuu 180 erillistä alkuperäiskansaa. Sademetsien alkuperäiskansoja uhkaavat paikallisten hallitusten ja suurien firmojen alueille tekemät kehityssuunnitelmat, sekä hallitusten virheelliset politiikat alkuperäisväestöjen pakko samaistamisesta valtakulttuureihin.

Alkuperäisheimoja kohtaavat uhat

Heimojen perinteiset elämäntavat, asuinympäristö ja yksilöiden henki ovat olleet vaarassa siitä saakka kun eurooppalaiset hallitukset alkoivat kolonisoida muita mantereita noin 500 vuotta sitten. Eurooppalaisten tietämättään mantereille tuomat sairaudet kuten isorokko, tuhkarokko sekä tavallinen flunssakuume aiheuttivat alkuperäisväestön keskuudessa lukuisia kuolemia. Heille ei ollut kehittynyt immuniteettia viruksille joita ei esiintynyt mantereella, ja sairaudet jotka aiheuuttavat eurooppalaisille lieviä oireita, johtivat heidän kuolemaansa. Etelä-Amerikan alkuperäisheimojen silloisesta väestöstä jopa 90% kuoli tästä syystä johtuen. Tahattomien kuolemien lisäksi alkuperäiskansoja on tapettu sekä orjuutettu uudisasuttajien toimesta. Asuttamisen alkuaikoina nämä vaarat kohtasivat lähinnä metsien ulkolaitoja asuttavia heimoja, mutta viime vuosikymmenien aikana tukki- ja öljyteollisuuden rakentamat tieverkostot ovat vaarantaneet myös sademetsien sydämiä asuttavien heimojen elämän. Teollisuuden lisäksi heimoja uhkaavat suurfarmarit, salametsästäjät ja kaivosyhtiöt. Metsien suurtuho myös ylipäätään vähentää alkuperäiskansojen elinalueita, johtaen vanhojen tapojen kuolemaan ja nuorensukupolven valtaväestöön sulautumiseen. Kaupunkeihin pakotetut heimonjäsenet usein päätyvät elämään köyhyydessä, koska heillä ei ole kaupunkielämään vaadittavia taitoja.

Näinä päivinä useat sademetsien alkuperäisheimoista elävät pysyvissä asutusratkaisuissa maiden valtaväestöjen tapaan, mutta osa heimoista noudattaa edelleen esi-isiensä elämäntapoja. Joissain tapauksissa nykyaikaiset asutusratkaisut johtuvat ulkomaailman asettamista olosuhteista, kun taas toisissa heimot ovat tehneet itse päätöksen elämänsä modernisoinnista. Vaikka päällisin osin elämä saattaa erottua hyvin vähän valtaväestöstä, päivittäinen elämä usein keskittyy edelleen metsän ympärille, ja yhteisöt saavat edelleen ruokansa, lääkkeensä sekä vaatteensa sademetsästä.

Jopa nykypäivänä heimojen lapsilla ei ole tapana käydä valtaväestön kouluissa, vaan he oppivat vanhemmiltaan perinteiseen elämäntapaan tarvittavat taidot. Lapset oppivat metsästämään, kalastamaan, suunnistamaan sekä hoitamaan sairauksia metsän antimilla. Lapsien valtakoulu opetus ei olisi välttämättä toimivaa, sillä he eivät usein puhu maan valtaväestön kieltä sujuvasti, ja opetusta ei järjestetä heidän omalla kielellään. Heimojen asuinalueet ovat usein myös pitkien matkojen päässä kouluista, ja opetus heille ja heidän elämäntapoihinsa soveltumatonta.

Vuosituhansien ajan sademetsät ovat tarjonneet asuinpaikan, ruuan, lääkkeet, sekä koko kulttuurin kantakiven alkuperäiskulttuureille. Heidän tapansa käyttää metsää on luonnonvaroja kunnioittavaa, ja antaa sille mahdollisuuden uusiutua ilman liikakäytön riskiä. Valitettavasti paikallisilla heimoilla ei historiallisesti ole omistusoikeuksia asuinalueihinsa, ja suurfirmojen muuttaessa alueille he eivät pystyneet estämään sitä ennen kuin se oli liian myöhäistä. Nykypäivänä useat alkuperäisheimot järjestävät mielenosoituksia maaoikeuksiensa palauttamiseksi. 1990 Kolumbian hallitus tunnisti puolet Amazonin metsästä alkuperäiskansojen asutukseksi, ja sitä varten säädetty laki estää maan myymisen kenenkään toimesta.